Perustelut
Työvoimapalvelujen järjestämisvastuun siirtymisestä kuntien vastuulle 1.1.2025 alkaen on seurannut tarve sopia käytännöistä ja kustannusten korvauksista tilanteissa, jossa työnhakija asioi muun kuin oman kotikuntansa mukaisella työllisyysalueella. Työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain (380/2023) mukaan tällaisissa tilanteissa kotikunta on velvollinen korvaamaan työvoimapalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset.
Työvoimaviranomaisen velvollisuus tarjota työvoimapalveluja
Työvoimaviranomaisella on järjestämislain 17 § mukaan velvollisuus tarjota työvoimapalveluja henkilöasiakkaalle, jonka kotikunta on työllisyysalueella. Lisäksi jos henkilöllä ei ole kotikuntaa Suomessa tai se on Ahvenanmaan maakunnassa, palvelujen tarjoamisesta vastaa se kunta, jossa henkilö pääasiallisesti oleskelee. Työvoimaviranomaisen on kuitenkin tarjottava työvoimapalveluja myös sellaiselle henkilöasiakkaalle, joka asuu tai oleskelee työllisyysalueen kunnassa säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti työn, opiskelun, vapaa-ajan vieton, lähiomaisen tai muun läheisen asumisen tai muun vastaavan syyn vuoksi.
Henkilön on tehtävä kirjallinen ilmoitus kotikuntansa mukaan määräytyvälle työvoimaviranomaiselle siirtymisestä toisen työvoimaviranomaisen asiakkaaksi. Työvoimaviranomainen ei saa rajoittaa henkilöasiakkaan mahdollisuutta osallistua työvoimakoulutukseen tämän kotikunnan tai asuin- tai oleskelupaikkakunnan perusteella, ellei erityisestä syystä muuta johdu.
Työvoimapalveluja ovat (380/2023, 2 §):
- Työnvälityspalvelut
- Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut
- Valmennus
- Työvoimakoulutus
- Muutosturvakoulutus
- Henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit
- Työ- ja koulutuskokeilu
- Työttömyystuella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu
- Työnantajalle ja henkilöasiakkaalle myönnettävät tuet ja korvaukset
Työvoimapalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset ja niiden korvaaminen
Järjestämislain 18 § mukaan asiakkaan kotikunnan on korvattava palveluista aiheutuneet kustannukset palvelun järjestäneelle työvoimaviranomaiselle. Korvauksen on perustuttava tuotteistukseen tai tuotehintaan, jolla kunta seuraa omaa toimintaansa tai jolla kuntayhtymä laskuttaa jäsenkuntiaan. Palvelujen korvausmenettelystä voidaan antaa tarkempia säännöksiä työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella, mutta toistaiseksi asetusta ei ole annettu.
Työllisyysalueet eivät ole vielä sopineet yhteisistä toimintatavoista toisen työllisyysalueen asiakkaan palvelujen järjestämisen ja kustannusten korvaamisen osalta. Valtakunnallisesti yhtenäistä mallia on valmisteltu C23- ja C6-kuntaverkostoissa, joissa osa työllisyysalueista on myös edustettuna. Päijät-Hämeen työllisyysalue ei ole osallistunut valmisteluun, sillä työllisyysalueen kunnista ei yksikään kuulu kyseisiin verkostoihin. Mallia esiteltiin kaikille työllisyysalueille Kuntaliiton järjestämässä tilaisuudessa 19.11.2025. Valtakunnallisesti yhtenäisen mallin työstämistä jatketaan vuonna 2026 kaikkien työllisyysalueiden välisenä yhteistyönä. Päijät-Hämeen työllisyysalueen osalta on tarpeen päättää maksuperusteista, joita noudatetaan, kunnes valtakunnallinen malli saadaan sovittua tai asiasta annetaan erillinen asetus.
Maksuperusteet ja laskutusmalli
Päijät-Hämeen työllisyysalueelle valmistelluissa maksuperusteissa on soveltuvin osin hyödynnetty C23- ja C6-kuntaverkostossa tehtyä esitystä, jota on yksinkertaistettu ja selkeytetty Päijät-Hämeen työllisyysalueen käyttöön.
Kustannukset jakautuvat viiteen pääkategoriaan, jotka on avattu Liitteessä 1 Työvoimapalvelujen hinnat Päijät-Hämeen työllisyysalueella 1.1.2025 alkaen:
- Työnhakijan peruspalvelu
- Työnantajille ja työnhakijoille myönnettävät tuet ja korvaukset
- Ostopalvelut
- Työvoimakoulutukset (VOS-rahoitus)
- Muutosturvakoulutus
Työnhakijan peruspalvelulla tarkoitetaan työnhakijan palveluprosessiin kuuluvia palveluja, kuten neuvonta, työllistymissuunnitelman laatiminen, työnhakukeskustelut sekä lausunnot ja päätökset. Peruspalvelun hinta muodostuisi työllisyysalueen asiantuntijan henkilötyövuoden hinnasta, joka jaetaan keskimääräisellä asiakasmäärällä. Peruspalvelun hinta olisi 400 euroa vuodessa.
Työllistymistä edistävien ja työllistymistä tukevien palvelujen hinta koostuisi palvelun yksikköhinnasta. Yksikköhinnalla tarkoitetaan palveluun osallistumisen hintaa yhdelle asiakkaalle. Näitä palveluja Päijät-Hämeen työllisyysalueella ei ole merkittäviä määriä.
Myönnetyt palkkatuet, starttirahat sekä muut tuet ja avustukset laskutettaisiin toteutuneiden maksatusten perusteella.
Tuista ja korvauksista, sekä ostopalveluista aiheutuvat kustannukset laskutettaisiin puolivuosittain kotikunnan mukaiselta työvoimaviranomaiselta. Työnhakijan peruspalvelujen järjestämisen kustannukset laskutetaan siltä ajalta, jolloin asiakas on käyttänyt Päijät-Hämeen työllisyysalueen palveluja, mutta peruspalvelun laskutusperuste syntyisi vasta, jos asiakkuus on kestänyt vähintään kuusi kuukautta. Peruspalvelujen laskutus tapahtuisi myös puolivuosittain.
Ehdotus
Esittelijä
-
Anne Tapaila, työllisyysaluejohtaja, anne.tapaila@hollola.fi
Työllisyyslautakunta päättää
1. hyväksyä liitteen 1 mukaiset työvoimapalvelujen hinnat Päijät-Hämeen työllisyysalueella 1.1.2025 alkaen; 2. valtuuttaa työllisyysaluejohtajan päättämään hinnoittelun perusteiden vähäisemmistä muutoksista.
Päätös
Hyväksyttiin päätösehdotuksen mukaisesti.