Ehdotus
Esittelijä
Kirsi Järvinen, ympäristösihteeri
Valvontajaosto toteaa lausuntonaan hakijan jättämästä valituksesta seuraavaa:
Hollolan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on päätöksessään asian tutkittuaan todennut, että edellytyksiä luvan myöntämiseksi hakemuksen mukaiselle toiminnalle ei ole hakemuksen mukaisessa sijoituspaikassa. Kuten valvontajaoston päätöksessä on todettu, asiassa on selvitetty, että luvan myöntämisedellytyksiä ei pystyttäisi täyttämään lupamääräyksiäkään antamalla. Hakija on valituksessaan antanut ymmärtää, että lupaviranomainen ei ole harkinnut lupamääräyksiä muun muassa räjäytystapahtumaa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta tai hulevesien velvoitetarkkailusta. Edellä mainittu huomioiden voidaan todeta, että kielteisessä lupapäätöksessä ei yleisen käytännön mukaisesti tuoda esiin, millaisia määräyksiä myönteisessä päätöksessä oltaisiin voitu antaa. Viranomainen on kuitenkin tuonut esiin tulleensa lupaharkinnassa siihen lopputulokseen, ettei määräyksiäkään antamalla pystyttäisi täyttämään luvan myöntämisen edellytyksiä.
Valituksessa ei ole valvontajaoston näkemyksen mukaan tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella luvan myöntämisedellytyksiä olisi syytä arvioida toisin, kuin valvontajaoston päätöksessä on esitetty. Hakija viittaa valituksessaan monelta kohdin hakemuksen yhteydessä esitettyihin selvityksiin ja toteaa niiden osalta vain, ettei lupaviranomainen voi päätyä kyseisissä selvityksissä esitetyistä johtopäätöksistä poikkeavaan lopputulokseen. Hakija ei ole valituksessaan tuonut ilmi uusia näkökulmia, joiden perusteella luvan myöntämisedellytyksiä olisi syytä arvioida toisin.
Melu
Meluhaittojen osalta hakija on valituksessaan viitannut hakemuksen liitteenä olleeseen meluselvitykseen, jossa on todettu, etteivät melutason ohjearvot ylity ja ettei melusta voida katsoa aiheutuvan terveys- tai viihtyisyyshaittaa tai merkittävää virkistysmahdollisuuksien heikentymistä. Hakija esittää valituksessaan, että lupaviranomainen ei ole voinut selvityksen perusteella tulla kattavasta selvityksestä poikkeavaan lopputulokseen. Vastauksenaan tähän valvontajaosto toteaa, että se on päätöksessään korostanut erityisesti liikenteestä aiheutuvan meluhaitan merkittävyyttä ja nostanut siihen liittyen esiin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuja ja muuta oikeuskäytäntöä päätöksensä tueksi. Päätöksessä on nostettu esiin muun muassa melun erityinen häiritsevyys nykyisellään hiljaisessa maaseutuympäristössä. Valvontajaosto on katsonut, että toiminnasta aiheutuva raskas liikenne määrittäisi jatkossa Lierantien liikennettä niin merkittävältä osin, että siitä aiheutuisi kohtuutonta viihtyisyyshaittaa tien läheisyydessä sijaitseville kiinteistöille. Lisäksi valvontajaosto on päätöksessään todennut, että meluselvitys on ollut puutteellinen, koska siinä ei ole esitetty mallinnusta pahimmasta mahdollisesta melutilanteesta liikenteen osalta eikä toisaalta myöskään otettu huomioon sitä, että Lierantien kelirikkoajan painorajoitukset voivat vaikuttaa toimintaan liittyvää liikennemäärää lisäävästi.
Hakija on valituksessaan todennut, että laskennan perusteella liikennemäärät voisivat olla vähintään nelinkertaiset, jotta niillä olisi minkäänlaista tienvarren pihapiirien melutason ohjearvoihin verrattavaa vaikutusta. Valvontajaosto toteaa tähän, että väite vaikuttaa perustelemattomalta. Tarkasteltaessa melumallinnuksessa esitettyjä melualueita voidaan todeta, että jo liian alhaisella liikennemäärällä mallinnettuna ovat melutasot melko lähellä ohjearvoja Lierantien ja metsäautotien risteyksen läheisyydessä sijaitsevilla kiinteistöillä. Huomioiden mallinnuksen virhemarginaalit, todellinen liikenteen määrä, alueen alhainen taustamelutaso sekä muut edellä mainitut melun merkittävyyteen vaikuttavat seikat, ei valituksessa voida katsoa esitetyn sellaista tietoa, joka johtaisi meluhaitan merkittävyyden osalta asian arvioimiseen toisin, kuin valvontajaosto on päätöksessään tehnyt.
Hakija on valituksessaan esittänyt, että lainsäädäntö ei tunne oikeutta pysyvään hiljaiseen alueeseen, mikäli kaavassa ei ole niin määrätty. Tähän valvontajaosto toteaa, että meluvaikutusten ottaminen päätöksenteon perusteeksi ei edellytä, että asiasta olisi kaavamääräyksiä. Yleiskaavatasolla ei lähtökohtaisesti tehdä sellaisia selvityksiä, joiden perusteella voisi tehdä päätelmiä melun raja-arvoista tai sallittavuudesta. Yleiskaavatasolla laaja-alaisempia, kattavia meluselvityksiä tehdään lähinnä vain tilanteessa, jossa alueella on tietynlaista meluvaikutuksiltaan merkittävää toimintaa kuten lentokenttä, raideliikennettä tai merkittävää melua aiheuttavaa muuta liikennettä. Suunnitellulla toiminta-alueella ja sen vaikutusalueella on voimassa vain maakuntakaava sekä Hollolan kunnan strateginen yleiskaava, eikä alueella ole edellä mainitun kaltaista meluvaikutuksiltaan merkittävää toimintaa.
Muun muassa meluvaikutuksiin liittyen valvontajaosto on nostanut päätöksessään esiin myös Lierantieltä toiminta-alueelle johtavan metsäautotien risteyksen läheisyydessä sijaitsevat kaksi asuinkiinteistöä. Valvontajaosto on katsonut, että huomioiden meluselvityksen puutteet ei voida varmistua siitä, ettei kyseisille kiinteistöille aiheutuisi ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 a -kohdan mukaista terveyshaittaa ja sen myötä mahdollisesti naapuruussuhdelain (26/1920) 17 §:n mukaista kohtuutonta rasitusta, jonka aiheuttaminen on kielletty ympäristönsuojelulain 49 § 1 momentin 5 kohdassa. Näiden osalta hakija on valituksessaan viitannut elinkeinovapauteen sekä siihen, että Suomessa on lukuisia lainvoimaisia lupia, joissa asutusta on enemmän ja lähempänä tietä. Lisäksi hakija viittaa valvontajaoston päätöksessään esille tuomaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun 2019:75, joka ei hakijan mukaan ole verrattavissa nyt käsillä olleeseen asiaan, koska olosuhteet, asuintalojen etäisyys tiestä, liikennemäärät ja kaavoitus poikkeavat oleellisesti.
Valvontajaosto toteaa, että edellä mainittu vuosikirjaratkaisu on nostettu päätöksessä esiin, koska siinä on todettu, että luvanvaraiseen toimintaan välttämättömänä osana kuuluvan liikenteen aiheuttamia päästöjä on perusteltua tarkastella lupaharkinnassa varsinaista toiminta-aluetta laajemmalta alueelta silloin, kun tämä liikenne määrittää yksinomaan tai suurimmaksi osaksi liikennealueelta aiheutuvat päästöt, ja näistä päästöistä voidaan arvioida aiheutuvan merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Valvontajaosto on, kuten aiemmin esitetty, todennut, että toimintaan liittyvä liikenne määrittäisi jatkossa Lierantien liikennettä niin suurelta osin, että asia on huomioitava lupaharkinnassa. Oikeuskäytännön soveltaminen lupaharkinnassa ei edellytä, että lupa-asioiden olisi oltava täysin identtiset tai edes täysin verrannolliset, vaan hallinto-oikeuksien ratkaisuissa esitetyt käytänteet on tarkoitettu lupaharkinnan tueksi ja tapauskohtaisen harkinnan mukaan sovellettavaksi. Lupaharkinnassa on otettu huomioon paikalliset olosuhteet arvioitaessa sijoituspaikan sopivuutta haetulle toiminnalle.
Hakija viittaa valituksessaan asian alkuperäistä, myönteistä maa-aineslupapäätöstä (Hollolan valvontajaosto 11.5.2016 § 28) koskevaan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökseen (18.1.2017), jossa on todettu, että liikenteen järjestämisestä tai liikenneturvallisuudesta ole ollut tarpeen esittää tarkempaa selvitystä. Valvontajaosto toteaa tähän liittyen, että liikenneturvallisuus ei kuulu maa-aines- tai ympäristölupaharkintaan lähtökohtaisestikaan, eikä päätöksessä ole siihen otettu kantaa. Valvontajaosto ei myöskään ole todennut puutteita liikennejärjestelyjen esittämiseen hakemuksessa. Hakemus on valvontajaoston päätöksen mukaisesti katsottu liikenteen osalta puutteelliseksi nimenomaan liikenteestä aiheutuvien haittojen esittämisen ja arvioimisen osalta. Lisäksi on huomioitava, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä (3.4.2019) koskien asian alkuperäistä, myönteistä ympäristölupapäätöstä (Hollolan valvontajaosto 11.5.2016 § 29) on todettu, että asian jatkokäsittelyssä on selvitettävä toiminnasta aiheutuvat melu-, pöly- ja tärinähaitat, mukaan lukien lähimmille asuinkiinteistöille liikenteestä aiheutuvat haitat, jotka on otettava huomioon myös edellä mainituissa selvityksissä. Valvontajaosto katsoo, että edellä mainittu huomioiden on selvää, että asiassa ei ole tehty Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisuun nähden riittäviä selvityksiä.
Pöly ja tärinä
Pölyhaittojen osalta hakija on valituksessaan viitannut hakemuksensa täydennyksenä toimitettuun pölyselvitykseen, jossa on todettu suojaetäisyyksien olevan lainsäädäntöön nähden riittäviä ja pölyleijuman jäävän alle valtioneuvoston ilmanlaadusta antamassa asetuksessa 711/2001 (asetus kumottu valtioneuvoston asetuksella ilmanlaadusta 79/2017) määrättyjen raja-arvojen. Lisäksi hakija on viitannut hakemuksessa esitettyyn kasteluun esimerkiksi teiden käytöstä aiheutuvien pölyhaittojen ehkäisemiseksi. Valvontajaosto toteaa, että se ei ole nostanut pölyhaittoja esiin luvan myöntämisen esteenä. Valvontajaosto on päätöksessään todennut, että varsinaisen toiminnan aiheuttama pölyhaitta jäänee aivan louhinta-alueen läheisyyteen, ja että liikenteestä aiheutuvaa pölyhaittaa on haastava torjua. Tähän liittyen valvontajaosto toteaa lisäyksenä, että hakemuksessa ei ole luotettavasti esitetty, mistä pölyntorjunnassa käytettävä vesi hankittaisiin. Ottaen huomioon alueelle johtavien hiekkateiden pituuden, niiden pölyntorjunnassa tarvittava vesimäärä on etenkin pitkänä kuivana kautena suuri. Tällöin ei voida luottaa siihen, että pölyntorjuntaan saadaan riittävästi vettä ”alueella olevista painanteista ja ojista”, kuten hakemuksessa on esitetty, etenkin, kun kuivana kautena kesäaikaan myös painanteiden ja ojien vesi vähenee, ja toisaalta talviaikaan vesi jäätyy.
Tärinän osalta valituksessa on nostettu esiin se, että hankealueen lähimmistä taloista suurin osa on perustettu kalliolle, jolloin ne eivät ole kovin alttiita tärinän aiheuttamille vaurioille. Lisäksi on tuotu esiin mahdollisuus räjäytyksistä tehtäviin ennakkoilmoituksiin ja todettu, että lupaviranomainen ei voi päätyä hakemuksessa esitetystä johtopäätöksestä poikkeavaan lopputulokseen. Valvontajaosto vastaa, että yksistään tärinähaittoja ei ole nostettu päätöksessä esiin kielteisen ratkaisun perusteena. Tärinähaitat on tuotu esiin meluhaittojen rinnalla osana erityisesti liikenteestä aiheutuvaa ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä sekä mahdollisena tekijänä terveyshaitan aiheuttajaksi Lierantien ja metsäautotien risteyksen läheisyydessä olevilla kiinteistöillä.
Vesiasiat
Valituksessa on annettu ymmärtää, että valvontajaoston päätöksessä olisi perusteltu kielteistä päätöstä muun muassa sillä, että hankealueelta johdettavat hulevedet aiheuttavat haittaa Kalliojärvelle. Tältä osin hakija on viitannut muun muassa ELY-keskuksen lausuntoon ja todennut, että hakemuksen ja ELY-keskuksen lausunnon mukaan toiminta ei vaikuta Kalliojärven hydraulisiin olosuhteisiin. Valvontajaosto toteaa, että päätöksessä ei ole otettu kantaa hulevesien vesistöjä pilaaviin vaikutuksiin, vaan todettu yleisesti, että hakemusaineiston perusteella on mahdoton arvioida toiminnan kokonaisvaikutuksia vesien kulkeutumiseen ja sen myötä niin Kalliojärveen kuin alueen muihinkin luonnonarvoihin kohdistuviin vaikutuksiin. Vesien kulkeutumista koskevassa päätösperustelujen kappaleessa on käsitelty lähinnä pohjavesiä ja viitattu pohjavesien kulkeutumiseen kallioperässä ja maastossa ylipäänsä. Valvontajaosto on päätöksessään todennut, että ELY-keskuksen lausunto on huomioitu päätöstä tehdessä. On huomioitava, että ELY-keskuksen lausunto ei ole lupaharkinnassa kunnan ympäristönsuojeluviranomaista sitova, ja toisaalta että lausunnossa on otettu luvan myöntämisedellytyksiin kantaa vain tietyiltä osin. ELY-keskuksen lausunnon osalta esitettyihin valitusperusteisiin ei oteta tässä vastineessa enemmälti kantaa, kuin mitä lupapäätöksessä on esitetty. Tarvittaessa hallinto-oikeus voi pyytää erillisen lausunnon ELY-keskukselta, joka ottaa kantaa omiin lausuntoihinsa. Valvontajaoston päätöksen mukaan ELY-keskuksen lausunnossa on arvioitu, ettei ottotoiminnalla olisi vaikutusta Kalliojärven vesitalouteen, mutta lausunnosta ei selviä, onko ELY-keskus arvioinut vaikutuksia itse vai perustanut kantansa hakemuksessa esitettyyn arvioon. Asiassa on huomattava, että Kalliojärvi kallioalueineen on valvontajaoston päätöksessä nostettu esiin myös osana merkittävää, kaunista maisemakuvaa sekä niin erikoisia luonnonesiintymiä kuin merkittäviä kauneusarvojakin sisältävänä aluekokonaisuutena. Lisäksi on nostettu esiin Kalliojärven asema kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaana pienvetenä. Valvontajaoston päätöksessä Kalliojärvi ja sitä ympäröivä kallioalue on siis huomioitu huomattavasti laajemmin, kuin vain järven hydraulisten olosuhteiden tai vesitalouden kannalta.
Pohjaveden osalta hakija on valituksessaan viitannut hakemuksessa esitettyyn aineistoon ja todennut, että hakemuksen täydennyksenä esitettyä kaivokartoitusta ja erillistä täydennystä ei ole voitu pitää riittämättömänä selvityksenä pohjavesiin liittyen. Valituksessa ei kuitenkaan esitetä perusteita väitteelle. Valvontajaosto on päätöksessään esittänyt, että pohjavesiselvityksen puutteellisuus johtuu erityisesti siitä, että pohjavesiolosuhteita ei ole tutkittu paikan päällä tehtävin tutkimuksin. Kuten hakija itsekin hakemuksessaan on todennut, kallioalueilla pohjaveden pinnankorkeudet vaihtelevat paikallisesti paljonkin, riippuen muun muassa kallioperän ruhjeista ja raoista. Tämä puoltaa osaltaan sitä, ettei lähialueen talousvesikaivoja tutkimalla voida saada riittävän luotettavaa kuvaa ottoalueen pohjavesiolosuhteista tai siitä, kuinka otto mahdollisesti vaikuttaisi vesien kulkeutumiseen alueella ja näin ollen esimerkiksi Kalliojärven tai lähialueen soiden vesitalouteen.
Hakija on myös talousvesikaivojen osalta viitannut valituksessaan kaivokartoitukseen ja todennut, että valvontajaosto ei tosiasiallisesti ole voinut päätyä mm. kaivokartoituksessa esitetystä tulkinnasta poikkeavaan tulkintaan hankkeen vaikutuksista lähialueen vesihuoltoon tai pintavesien korkeuteen. Valvontajaosto toteaa tähän, että se ei ole päätöksessään tuonut esiin talousvesikaivoihin kohdistuvia vaikutuksia. Pintavesien korkeusvaikutusten osalta valvontajaosto viittaa edellä oleviin kappaleisiin.
Valvontajaoston päätösperusteluihin lisähuomioita esittävässä valituksen osassa on tuotu pinta- ja pohjavesien osalta esille, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiassa alun perin esitettyä selvitystä pinta- ja pohjavesien osalta on pidettävänä riittävänä. Valvontajaosto toteaa vastauksenaan tähän, että vaikka Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on pinta- ja pohjavesiselvitykset todettu riittäviksi, on Hämeenlinnan hallinto-oikeus päätöksessään todennut selvitykset hulevesien kulkeutumisesta, pohjaveden pinnantasosta sekä talousvesikaivoista puutteellisiksi. Näin ollen selvityksiä on tullut täydentää, jotta yhteisluvan myöntämisedellytykset on maa-aineslain kannalta voitu arvioida.
Maisema- ja luontoarvot
Valituksessa on esitetty lisähuomiona päätöksen perusteluissa otsikon ”Geologiset arvot, luonnonolosuhteet, pinta- ja pohjavesiolosuhteet” alla oleviin seikkoihin muun muassa, että Kalliojärven kallioaluetta ei ole arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi (arvoluokat 1-4), ja että Hämeen ELY-keskus on lausunnossaan arvioinut hakemukseen liitetyt luonto- ja maisemaselvitykset riittäviksi. Lisäksi on viitattu Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätökseen, jonka mukaan erillisen maisemaselvityksen tekeminen ei ole ollut tarpeen. Valvontajaosto toteaa, että asiassa on huomioitava viime vuosina saatu korkeimman hallinto-oikeuden tuore oikeuskäytäntö, jonka myötä luonto-, maisema- ja geologiset arvot ovat nousseet aiempaa suurempaan rooliin lupaharkinnassa.
Esimerkkeinä viimeaikaisesta oikeuskäytännöstä, joiden pohjalta voidaan todeta luonto-, maisema- ja geologisten arvojen merkityksellisyys lupaharkinnassa, voidaan mainita joitakin korkeimman hallinto-oikeuden muita päätöksiä. Päätöksessään KHO 22.8.2016/3456 korkein hallinto-oikeus on todennut arvokkaalle harjualueelle sijoittuvaa soran ja hiekan ottamislupaa koskien, että vaikka suunniteltu ottamisalue ei ulotu harjun arvokkaimpiin osiin, aiottu soranottotoiminta aiheuttaisi kuitenkin sanotussa lainkohdassa tarkoitettuja luonteeltaan peruuttamattomia seurauksia hyvin säilyneeseen arvokkaaseen geologiseen kokonaisuuteen, ja että ottaminen aiheuttaisi maa-aineslain 3.1 §:n 2 kohdan mukaisen kielletyn seurauksen. Päätöksessään 17.5.2017/2338 korkein hallinto-oikeus on todennut arvoluokkaan 4 (1-7) luokitellulle kallioalueelle suurimmalta osin sijoittuvan ottotoiminnan suhteen, että kuten asiaa koskevassa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, on kallioaluetta pidettävä maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna erikoisena luonnonesiintymänä. Vaikka suunniteltu ottoalue on vain pieni osa kyseisestä kallioalueesta, tuhoaisi louhiminen kallionpiirteitä keskeisiltä osin, joten ottoaluetta on rajattava siten, että hanke ei ulotu erikoisen luonnonesiintymän arvojen kannalta merkittäville alueille.
Lisäksi on huomioitava, että Vaasan hallinto-oikeus on ympäristölupaa koskevassa päätöksessään todennut, että asia palaa käsiteltäväksi ympäristönsuojelulain mukaisessa järjestyksessä ja lupaharkinta on suoritettava kaikilta osin uudelleen. Uudessa lupaharkinnassa on otettu huomioon voimassa olevan lainsäädännön lisäksi vallitseva oikeuskäytäntö. Kalliojärven kallioalue on luokiteltu arvoluokkaan 5 Hämeen läänin luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaat kallioalueet osa 1 (Suomen ympäristökeskus 1996) -selvityksessä. Arvoluokkaan 5 lukeutuvat kallioalueet katsotaan paikallisesti arvokkaiksi. Huomioiden selvityksessä esille tuodut arvot sekä kallioalueelle sijoittuvat luonnon merkittävät kauneusarvot ja erikoiset luonnonesiintymät, on toiminnasta aiheutuvat maisema- ja luontovaikutukset voitu nostaa esiin yhtenä kielteistä päätöstä puoltavana seikkana. Lisäksi valvontajaosto viittaa aiemmin mainittuihin seikkoihin liittyen Hämeen ELY-keskuksen lausuntoon.
Hakija on valituksessaan lisäksi tuonut esiin, että Hollolan kunnan kehitys- ja kaavoituspalvelut on todennut hakemuksen mukaisen toiminnan olevan yleiskaavanmukaista hankeen sijainnin soveltuvuuden puolesta. Valvontajaosto toteaa tähän, että kehitys- ja kaavoituspalveluiden lausunnossa toiminnan on todettu olevan yleiskaavan mukaista, mikäli ympäristöhäiriöitä ei aiheuteta läheiselle haja-asutukselle. Valvontajaosto on todennut toiminnan aiheuttavan ympäristöhäiriöitä ratkaisustaan ilmenevin perustein.
Puutteelliset selvitykset
Hakijan mukaan lupaviranomainen on menetellyt virheellisesti siinä, ettei se ole pyytänyt täydentämään hakemusaineistoa siltä osin, kuin se on katsonut selvitykset puutteellisiksi. Puutteellisten selvitysten osalta valituksessa on esitetty myös seuraavaa: ”Valvontajaostolle toteamme geologisten arvojen, luonnonolosuhteiden, pohjaveden ja meluvaikutusten osalta on tarvittavat ja pyydetyt selvitykset tehty ja lausunnot hankittu. Mikäli jokin vähäinen asia olisi vielä jäänyt huomioimatta, olisi ollut kohtuullista tehdä kielteisen päätöksen sijaan päätös, jossa asia olisi edellytetty korjattavaksi tai täydennettäväksi ennen toiminnan aloittamista.”
Valvontajaosto toteaa vastauksenaan edellä olevaan, että se on päätöksessään todennut selvitysten olleen olennaisilta osin puutteellisia. Ei siis voida katsoa, että kielteinen päätös on tehty vain vähäisten puutteiden takia. Valvontajaosto viittaa päätöksessään esittämiinsä perusteluihin, joissa se on todennut muun muassa, että ympäristönsuojelulain mukaisiin yleisiin periaatteisiin sisältyvän lain 6 §:n mukaan toiminnanharjoittajan on oltava selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta sekä haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Hallintolain (434/2003) 31 §:n (selvittämisvelvollisuus) mukaan asianosaisen on myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen. Hakijalla on näin ollen vastuu siitä, että hakemuksessa esitetään tiedot tarvittavalla laajuudella ja täsmällisesti. Hallintolain esitöiden mukaan edunsuovan päätöksen osalta selvitysvastuu on pääasiassa asianosaisella, ja viranomaisella on erityisesti vastuu siitä, että lupamenettely hoidetaan lainsäädännön mukaisesti hallintolain selvittämiskeinoja käyttäen. Näin ollen viranomainen on täyttänyt oman selvittämisvastuunsa antamalla hakijalle tilaisuuden täydentää hakemustaan. Ennen uuden lupaharkinnan aloittamista hakijalta on erikseen pyydetty täydennystä niihin asioihin, joiden osalta hallinto-oikeuksien päätöksissä hakemus on todettu puutteelliseksi. Hakijalla on kuitenkin ollut lisäksi vastuu täydentää hakemustaan myös ilman erillistä pyyntöä niiltä osin, kuin se käsittelykierrosten välillä tapahtuneen ajan kulumisen vuoksi olisi ollut tarpeen.
Asiassa on huomioitava se, että hakija on saanut täydennysten toimittamiselle hakijan pyynnöstä lisäaikaa useaan otteeseen, joten hakijalla voidaan katsoa olleen riittävästi aikaa tarvittavan laajuisten ja laatuisten selvitysten hankkimiseen. Lisäksi asiassa on syytä ottaa huomioon, että hakemuksen johdosta jätettiin merkittävä määrä muistutuksia, joissa nostettiin esille muun muassa meluselvityksen puutteellisuus sekä hankealuetta koskevat luonto- ja maisema-arvot ja niihin liittyvät selvitykset. Hakija ei kuitenkaan lausuntoihin, muistutuksiin ja mielipiteisiin antamassaan vastineessa vastannut näihin muistutuksissa esitettyihin näkökulmiin millään tavalla.
Muut seikat
Hakija toteaa valituksessaan seuraavaa: ”Hakijoille ei ole annettu mahdollisuutta osallistua Hollolan kunnan ympäristötarkastajien tarkastuskäynnille 1.9.2020. Läsnäolon mahdollisuuden varaamisella olisi hakijat voineet vähintään varmistua, että tarkastajat ovat hakemusalueella. Hakijoille ei myöskään ole toimitettu tarkastuskertomusta käynnistä. Tältä osin tarkastajat ovat toimineet huolimattomasti ottaen huomioon asian luonne ja tehty, valituksenalainen valvontajaoston ratkaisu.” Valvontajaosto toteaa tähän, että kuten se on päätöksessäänkin esittänyt, kyseessä ei ole ollut hallintolain mukainen tarkastus tai katselmus, vaan maastokäynti, jonka tarkoitus on ollut suunnittelualueeseen tutustuminen. Lainsäädäntö ei edellytä yhteislupavalmistelun aikana pidettäväksi hallintolain mukaista tarkastusta tai katselmusta. Maastokäynnistä on laadittu muistio, jonka liitteenä on maastokäynniltä otettuja kuvia. Muistio ja kuvaliite toimitetaan hallinto-oikeudelle muiden päätöksen pohjana olleiden asiakirjojen ohella.
Hakija toteaa valituksensa lopuksi, että alkuperäisen hakemuksen jättämisestä on kulunut pitkä aika, ja osittain se johtuu alkuperäisellä käsittelykierroksella tehdyistä menettelyvirheistä. Hakijan mukaan asian käsittelystä on aiheutunut merkittäviä kustannuksia ja parannetusta hakemuksesta huolimatta uudella käsittelykierroksella päätös on ollut kielteinen, vaikka lainsäädäntö ei ole muuttunut asian käsittelykierrosten välisenä aikana. Hakijan mukaan Hollolan kunnan toiminta on ollut epäjohdonmukaista. Valvontajaosto toteaa vastauksenaan tähän, että käsittelykierrosten välillä on maa-aines- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöön tullut yhteislupamenettely, jonka myötä samaa hanketta koskevat maa-aineslupahakemus ja ympäristölupahakemus on lähtökohtaisesti käsiteltävä yhdessä, pääasiallisesti ympäristönsuojelulain mukaista menettelyä noudattaen. Tässä yhteydessä maa-aineslain mukaiseksi pääasialliseksi lupa- ja valvontaviranomaiseksi tuli kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Yhteislupamenettelyn perustamisen yhtenä tekijänä oli kalliokiviainesten ottoon liittyvien lupahakemusten lisääntyminen sekä se, että maa-aineslain normistoa ei pidetty riittävänä keinona säädellä ottamistoiminnan lisääntyneitä ympäristövaikutuksia. Lainsäädäntö on siis muuttunut käsittelykierrosten välissä, ja lisäksi vallitsevassa oikeuskäytännössä on tapahtunut muutoksia, kuten aiemmin tässä lausunnossa on todettu.
Oikeudenkäyntikulujen korvaamisvaatimuksen osalta valvontajaosto toteaa, että asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että muutoksenhakija joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan. Asian aiemman käsittelykierroksen hallinto-oikeuskäsittelyä koskevien oikeudenkäyntikustannusten korvaaminen ei kuulu nyt käsillä olevaan asiaan. Viranomaisen menettelyvirheitä koskevat vaatimukset eivät myöskään kuulu nyt käsillä olevaan asiaan, sillä valituksessa esiin tuodut väitteet menettelyvirheistä koskevat asian aiempaa käsittelykierrosta. Lisäksi valvontajaosto toteaa, että toisin kuin valituksessa todetaan, on asian aiempaa käsittelyä (11.5.2016 tehdyt maa-aineslupapäätös ja ympäristölupapäätös) koskevat lupamaksut (9230 euroa) palautettu hakijalle kokonaisuudessaan 17.2.2021 § 1 tehdyn viranhaltijapäätöksen (ympäristötarkastaja Kenttä) mukaisesti. Viranhaltijapäätös toimitetaan hallinto-oikeudelle tämän lausunnon liitteenä.
Lopputulos
Muilta osin valvontajaosto viittaa päätöksessään esittämiinsä perusteluihin. Valvontajaoston näkemyksen mukaan hakijan jättämässä valituksessa ei ole tuotu esiin asioita, joita ei olisi jo huomioitu päätöstä tehdessä, tai jotka antaisivat aihetta arvioida lupaharkinnan lopputulosta toisin. Valitus tulee hylätä.